Ei kannata yrittää opettaa sikaa laulamaan. Tuhlaat vain aikaasi ja sikakin ärsyyntyy.

Teksasilainen sananlasku.

Tuli vaan mieleen siitä, kun aamulla yritin opettaa jälkikasvua virkkaamaan neulottuja palasia yhteen, kun niin kovasti väkerrytytti häntä. Vaan liikaa opastin ja ärsytys tuli.

Turhautumisen jälkimainingeissa syntyi kuitenkin riemukas hyvänmielenlaulu nimeltään ”Huonot naiset eivät osaa mitään.”

Siinä lauletaan mm. että ”olemme ihan pyllystä tulleita, syntyessä munankuoremme kakkaa oli. Haistaankin ihan etanoilta! Miks ees mitään yritetään, kun ollaan kuitenkin ihan huonoja.” Ja kaikki mun keksimät osat, jotka ei ole yhtään noin hyviä.

Aloitettiin niperryshommat sittenkin pykäpistoilla ja into palasi. Eiköhän me vielä ehditä virkkaamaan vaikka kuinka.

2 thoughts on “Jälkikasvu opettelee virkkaamaan

  1. TE OOTTE RIEMASTUTTAVIA!

    Ja kyllä ehditte virkkaamaan. Mäkin välillä mietin, koska voi opettaa ipanalle puikkojen ja koukkujen ihanuutta, mutta olen ajatellut, että se tulee aikanaan, jos tulee.

    1. Hah, kiitos! Itse! Piisistä unohtui mun mielestä huippukohta ”Ja meillä on punkkeja!”

      Paha, kun intoa on enemmän kuin kuuntelukiinnostusta. Pykäpisto oli tällä kertaa paras apu. Tehdä saa eikä ole liian hankala. Amigurumit kuitenkin kiinnostaa sen verran, että luultavasti virkkuusinni löytyy jossain vaiheessa. Silmukan teko ei ole se vaikea asia, vaan langan ja työn pitäminen. Ja kun sitä lankaa ei pitele sormella tai mitenkään muutenkaan, niin ne silmukatkaan ei tahdo muotoutua. Mutta vähitellen sitä mukaa, kun itse haluaa tehdä. Ketjusilmukka jo sujuu. 🙂 Ajattelin, että jos virkkaa joskus isonkin pätkän, niin tehdään viirinauha juhliin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Close